Ihminen ilahtuu aina hymystä.
Se taitaa olla totta. Kuuntelin Haloo Helsinkiä nappikuulokkeilla. Kitara heilui selässä ja hattu valui silmille. Hymyilin ihmisille, siis aivan kaikille. Kiitin jopa bussikuskia, ja tervehdin harjoittelupaikkani siivoojaa. Kuinka kaikki ilahtuivatkaan, kun hymyilin heille. Yleensä myrtsi siivooja nauroi, ja sain väsyneen bussikuskin kasvoille pienen hymyn kareen.
Kun tulin tunnilta pois, no. Se oli mennyt huonommin ja olin aika myrtsinä. Eihän sitä aina voi hymyillä.